Kaadot

Venäjä Lahdenpohja 30.9-07

Päivä oli jo muuttumassa iltaan kun Matti soittaa missä olen, sovittiin että tavataan tien varressa. Paikalle päästyäni Matti oli jo tullut ja pientä hiukopalaa meille kasasi valmiiksi. J ääkäri viel metsässä tiettömän tien päässä ja sitä pitäisi mennä hakemaan. Eväitä syödessämme Matti vihjaa että tietää kauran missä karhu käynyt useana yönä syömässä. Ehdottaa josko oisin menny kytikselle Jääkärin hakemisen sijaan. Hetken mietin ettei taida pysyä hereillä rankan metsäpäivän jälkeen. Kumminkin jokin vaisto sanoo et pitää mennä. Matti lupaa hakea Jääkärin. Karttaa hetken tutkittuamme löydetään paikka jossa karhu oli käynyt. Pikaiset porinat päivän tapahtumista ja eikun tien päälle kohti kyttäyslavaa, puolen tunnin päästä pelto siintää edessäni. Viiville joka jää konttiin liivit ja tutkat kiinni ja vähän napuja kuppiin. Hiljakseen kävelen n. 700m matkan ja tarkkailen vanoja heinikossa. Karhunhan ne on, mietin mielessäni.

Lava on puussa 5-6 metrin korkeudessa näyttää huteralta. Eikun ylös vaan istumaan ja vilkaisen kelloa, vähän vailla 19.00. Ajatukset harhailee päivän tapahtumia, oli karhu ollut Jääkärin haukussa mutta ei päästy näkemään. Yhtäkkiä kuuluu kahaus. Mikä se oli. Karhu juoksee mäkeen. No ni, ajattelen, v..uks meni. vilkaisen kello 19.05, odottelen..välillä oksa katkeaa vastamäessä eli karhu tarkkailee paikkaa. odottelen..hetken päästä karhu kurkkaa kuin aave risujen seasta, tuntuu kuin minua tuijottaisi. ei kumminkaan tule kokonaan näkyville vaan kiertelee peltoa tarkkaillen kokoajan minun suuntaani. käännän varovasti valopisteen kiikarista päälle samalla kelloa vilkaisten 19.16, prkl..kohta on ihan pimeää.

hetken päästä karhu uskaltautuu ojan yli mutta puu jää väliimme..onneksi se liikkuu hitaasti kohti ja rupeaa syömään. matkaa n.80m kun karhu on kokonaan näkyvissä, syö ja tuijottaa minua vuoron perään. huvittaa pikkasen kun katselen ja kuuntelen sen puuhia...aina kun se ottaa kauraa suuhun kuluu purh phrrh tai jotain sinnepäin. hämärtää jo niin paljon että pakko tehdä ratkaisu...kivääri on polvella kun painan varovasti varmistimen..pien naks ja karhu reakoi heti päätään nostaen, nopeasti ase poskelle ja karhu hakeutuu ristikolle. rauhallinen puristus ja tikkalainen jyrähtää...mitä vi...a..karhu istuu vaan, teen nopean latausliikkeen ja samalla karhu pinkoo ojan yli. juuri kun saan ristikolle niin matka jatkuu vaan..

puhelin taskusta ja soitto matille...jännitys aihuttaa pientä takomista ja sanat on hukassa kun Matti vastaa, ammuin karhua, tuu kaveriks se juoksi metsään eikä merkannut osumaa.
Matti neuvoo et hae viivi autosta ja laske jäljelle tulee kun kerkiää. ei muuta kun tornista alas ja juoksulla autolle, viivi kontista ja juoksulla takas. lasken koiran irti ja se lähtee ilmavainulla painamaan metsään, itse hiljaa peräännyn autoa kohti piippu koiran suuntaan osottaen. hetken päästä kuuluu haukaus..toinen..sitten on tasanen haukku päällä. huh..onneks ei kaukana pellosta, kävelen autolle oottamaan Mattia ja vilkaisen kelloa 19.39. soitan ja kerron tiedot matille...n.15min päästä haukku lakkaa..prkl..lähtikö menemään..gps:llä paikkatietoa, aikaa kuluu enne viestin tuloa...höh..paikallaan tuntuu olevan. täyspimeys jo päällä kun Matti saapuu ja klo.20.10, kerron tapahtumat samalla kun teippailemme aseisiin lamput kiinni. ajamme autolla kauran laitaan, jalkaudumme tutkimaan ampumapaikkaa. verta..paljon verta, vana verta karhun meno jälillä, hiljakseen kävelemme gps:n osoittamaa paikkaa kohti. pienen kävelyn jälkeen viivi tulee vastaan häntä heiluen..sanon näytä missä se on..koira menee edellä ja kohta karhu löytyykin kuolleena. suuri jännitys laukeaa ja leveä hymy..Matti onnittelee ja minä kehun koiraa hienosta työstä. eikun kameraa ja asettelemaan karhua kuvaamista varten...

erittäin suuri kiitos tästä ikimuistoisesta reissusta ja ensimmäisen karhun ampumisesta (jota en unohda) Matti Myllyselle ja matkalla olleille Jukalle ja Hannulle.