Historia

Mistä kaikki sai alkunsa...

Ajattelin jotakin kertoa itsestäni ja siitä miten tämä harrastus on vienyt mukanaan..!
Eli nimihän on Jan Ylhäinen ja 1977 syntynyt Nastolassa jossa nyttemminkin asutaan.
Metsästys kulkee suvussa jo kolmannessa polvessa ja joku on sanonut jotta veret senkuin sakenee polvien myötä. Aikanaan vaari sotien jälkeen oli innokas ketunpyytäjä (kuva 1) ja muutoinkin innokas touhuamaan riistan parissa..siihen aikaan se toi hyvän lisän "tilipussiin" ja apetta pöytään. Myöhemmin isäni aloitti metsästyksen ja monesti aamulla ennen kouluun menoa metsopaistin kävi kotopellon reunasta poksauttamassa. jo siihen aikaan koiria oli..pystykorvaa, kettuterrieriä ja jonkunmoisia ajokkejakin. Niillä sitten metästelivät kaikenmoista jäniksestä metsoon ja turkisriistaan (kuva 2).

Sitten joskus vuosina -88 -89 rupesin mie isän ja setämiehen matkassa jänismetsällä kulkemaan, (kuva 3) (kuva 4) se olikin sitten menoa. Monta reissua kahlasin talvella itkusilmässä umpihangessa mukana kun ei pituus riittänyt sen ajan talven lumien keskellä..mutta sisukkaasti mukana pysyin. Samoja aikoja oli kun meille tuli ensimmäinen oma koira norjanharmaahirvikoira, se olikin mukava kaveri vaikka siitä mitään hirvekaato konetta ikinä tullutkaan. Tais olla vuosi -91 kun metsästäjä tutkinnon suoritin...hätänen kun olin niin kolmannella vasta hyväksytysti. Vuoden kohokohta oli ain tietysti sorsajahdin alotus, mökillä isän kanssa pari päivää peräkkäin ja järvellä moneen otteeseen..sorsiakin tuli.
rupesin hirvijahdissakin mukana kulkemaan..isän matkassa tietysti (kuva 5).
Ms. AMI. ry:n jäseneksi pääsin sitten vuonna -93,  joka on sama missä isäni myös jäsenenä.

Monia jännittäviä hetkiä vuosien varrelta erilaisista jahdeista on muistiini kertynyt ja niistä oppia saanut. -95 vuonna sitten hirvijahtiin oman aseen kanssa toi uuden säväyksen metsästykseen, aina jännitin kun haukku kuului jostain ja samalla ihannoin koiramiehiä..
omien polkujen kulkijoita. 9 vuotta istuin passimiehenä ja hirviäkin kaatui..taisi sinne joukkoon yksi 100% pummikin "koko lipas" mennä ja sonni säästyi naarmuitta..harmittaa joskus vieläkin. Vuonna -04 sitten tuli tunne että koira pitäs hommata..siin kevään korvilla pohdittiin rotuja..kk-mäyris sitten päädyttiin hommaamaan. Peurajahtiin ja luolapuuhiin, myöskin sopii hyvin kotiin seuraksi jahdin päätteeksi. Näin sitten Veke tuli perheeseen ja aika riemukasta se olikin...syksyn mittaan ajatus hirvikoirasta painoi mieltäni. Ei muuta kun selasin lehtiä ja ilmoituksia..etsin ja pohdin taas rotua..kunnes tuli eteeni ilmoitus jämtlanninpystykorvan pennuista. Hyrynsalmella olisi pentue mutta matka ei olisi este..
autolla katsomaan ja niinhän siinä kävi jotta Viivi löysi tiensä meidän kyydissä nastolaan.

Kevät -05 meni harjoitellessa koirien kanssa ja temutessa pitkin mettiä, syksyllä sitten jahtiin ja niin se koiramiehen ura aukesi. Ajan kanssa Viivi rupesi pelaamaan ja muutama kaatokin sille kertyi. -05 -06 -07 vuodet olikin innokasta erästelyä ja karhujahtikin oli saanut tempaistua mukaansa. Niin sitä oppi aina uutta joka reisu niin pyyntihommista kuin koiristakin.
Koe-reissuja on tullut tehtyä myös jonkun verran..tietysti tuomarikortit löytyy hirvelle ja karhulle.
Innostuin kettujen haaskapyynnistä ja moni yö menikin kopissa istuen, saalista tuli hyvin ja nahkoja kertyi (kuva 6)..tuli mieleen vaari aikanaan monille joka miut puuhastelemassa näki.
Minusta vaan oli kasvamassa innokkaampi ja sitkeä metsästäjä..Vekelle rupesi tuo jahti maan alla olemaan ihan innokkainta hommaa ja sekin laji tuli opeteltua kunnolla, tietysti monien kantapäiden kautta. Isommilta takaiskuilta kuitenkin vältyttiin ja niin veke onkin tänäi päivänäkin hyvin toimiva "luottopeli" maan alle!

-08 keväällä ajatus uudesta luolakoirasta kalvoi mieltä..veke oli kovilla kun parhaimmillaan 3pvä peräkkäin maan alla pisimpien töiden kestäen putkeen 5tuntia Kaveria etsimään..näin sitten Viljo kertyi kalustoon (kuva 7). Siitä tulikin aikamoinen, 5.5kk iässä oli talon alla veken parina mäyrien kimpussa..isännän moka..luultiin että supit oisi mutta kunnialla selvittiin ja olihan siellä supikin. Pikkuhiljaa lähennytään tätä päivää kun istun tätä kirjoittamassa puol 12 yöllä samalla kuunnellen Viivin pentujen tuhinaa (kuva 8) pentulaatikossa...eli -09 kevät. 22.3 kävin Luumäellä kasvattajakurssin..tarkoituksena olisi siis pienimuotoisesti kasvattaa jämtlanninpystykorvia ja ehkä mahdollisesti mäyräkoiria. Allekirjoitin kasvattajasitoumuksen samaan hengenvetoon ja pentuerekisteröinnin yhteydessä toimitin kaikki kennelliittoon! Kennelnimi on haettavana ja ehkäpä se sieltä jossain vaiheessa tupsahtaa näkyville julkisestikin..eli tälläinen kaveri kyseessä...mutta nyt nukkumaan.. näkemään unia maailman parhaasta harrastuksesta..METSÄSTYS JA KOIRAT!

Nyt siis v.2009 takana ja 2010 alussa.. -09 kausi oli minulle itselleni monin tavoin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas.."virstanpylväitä" tuli saavutettua monta esim: ammuin haukuista karhun, villisian ja ilveksen vielä ajosta heti vuodenvaihteen jälkeen. Tietysti olen tyytyväinen Viivin jälkeläisiin ja niiden tulevaisuutta odottelen innolla! Kennelnimi myöskin tuli ja sen myötä muuttui sivutkin. Nimi tulee meidän metsästysseuran alueella olevasta kallioisesta maastosta Ukonvuori ja siellä on monet hirvihaukut/kaadot vuosien saatossa seuramme koirilla olleet.
Viime vuoden puolella hain kouluun Porin Ammattiopistoon aikuiskoulutukseen ja tulin haussa valituksi.. Riistamestarin erikoisammattitutkinto on siis koulutus!
Koulu alkaa 25.1-10 ja kesto on kaksi vuotta. Onneksi etänä opiskelua on aika paljon jotta poikani Jaakko (keväällä täyttää 4v) saa oman aikansa isältään, koirat  ja metsästys harrastus ei kärsi..vaikka koulutus linja hipoo kylla kivasti harrastustakin. Tavoite on siis suorittaa tutkinto ja mahdollisesti työpaikka sen mukaan..vihiä hieman alaan liittyvään vapautuvaan paikkaan onkin joten into on kohillaan vaikka mikään innokas opiskelija ikinä en ole ollut!
Vuoden edetessä ja tapahtumien myötä kerron lisää.