Kokeet

6.12.-08 Viivi Elimäki Lady-haukut

Aamulla ajelen Viivin kanssa koepaikalle. Ohjelma on selvä, pelkkä kuskin osa tänä päivänä kun kyseessä koe jossa naiset toimivat koiranohjaajina. Viiville oli tuohon hommaan lupautunut Tuija Kurki Elimäeltä.
Hiukan aamupalaa, y-t:n puhe ja maastoarvonta. Tuija nostaa maaston Säyhtee. Onneksi melkein kotimaasto alueelta missä hirviä on tiedossa hyvin vaikka metsästys jo päättynyt. Ei muuta kuin ryhmä kasaan ja tien päälle. Matka kestää vajaan tunnin. Maasto-opas Pekka olikin jo vastassa ja tiedotti alueella olevan lehmän vasan kanssa, ei muuta kuin Viiville liivit ja tutkat päälle ja ajellaan koe-maastoon. Ryhmä jalkautuu maastoon pienten neuvojen saattelemana ja mie ite ajelen kahville jonkun matkan päähän kaverille. Kuitenkin vaivaa mieltä ja en malta olla ottamatta paikkatietoja Viivistä vaikka hyvissä käsissä onkin. Pari hyvää hakulenkkiä. Sitten Viivi huomaa jotta isäntä puuttuu ja palailee ettimään ukkoa. Äkkiä vastaa ja soitto ryhmälle. Tulkaa kytkemään koira ja viekää vähän syvemmälle metsään.
Näin taas homma uuestaan käyntiin. Viivi uuestaan irti. Nosteli nenäänsä ja katosi metsän siimekseen. Gps paikkoja koirasta ja seurailua sen liikkeistä kesti hetken. Jotain odottamatonta tapahtuu ja Viiviin ei enää paikkatietoa saada.
Viimeinen paikkatieto kertoo vähän suuntaa ei muuta. Ei haukahdustakaan ollut kuulunut. Ajelen hetken oletetulla suunnalla ja löytyy jäljet tien yli. Lehmä, vasa ja koira. Soitto tuleekin jo ryhmältä jotta missä olen. Eivät hekään saa paikkaa koirasta. Päätetään lyöttäytyä yksiin ja lähteä etsimään/kuulostelemaan kauemmas jälkien meno suuntaan kohden. Onneksi tuli vanha harava tutka laitettua koiralle gps:n lisäksi, muutamassa paikassa pientä eloa tapahtuu kun tutkaillaan. Mutta varmaa suuntimaa ei saada. Ajelua. Tutkaamista. Ajelua. Tutkaamista. Taas ajelua. Olemme jo toistakymmentä km ajeltu teitä kunnes tutka osoittaa elonmerkkejä. Äkkiä autoon ja lähemmäs tutkan näyttämään suuntaan. Pysäytämme ja helpotus. Haukku pauhaa täysillä. Mutta samassa tajuan uuden ongelman. Olemme junaradan tuntumassa ja vt:12 kupeessa ja hirvillä on pientä hermostumista ilmassa. Riskillä ajattelen että ei hätää. Haukutimme narttujen näyttökokeessa melko samassa maastossa ja silloin kannatti. Kumminkin noin 25min. kohdalla haukku rupeaa pätkimään ja hirvet taas päättää vaihtaa maisemaa. Itää kohti ja samalla mennen junaradan suuntaan vinosti. Nyt rupeaa näyttämään huonolta ja kun Viivin tuntee niin sitä ei pois saa kesken työskentelyn.
En kuitenkaan halua vaarantaa Viivin turvallisuutta. Olemme jo kuitenkin ohitse virallisen koe-alueen ja Tuijakin tuomareiden kanssa samaa mieltä että koira pitäis saada pois tai hirvet kääntymään! Sitten muistan jotta paikallisella metsästysseuralla on lupia jäljellä. Ei kun soittamaan heille saisko apuja jos ei muuten niin jahti pystyyn. Tuomarit saa tehdä työtään siihen saakka normaalisti ja emme mene lähellekään hirviä jotta pysyisivät mahdollisimman rauhallisena. Muutaman puhelun jälkeen ms. Kymikunnan miehet tulevat apuun ja saamme paikallistettua haukun keskeiseltä paikalta melkein vt:12 kupeesta. Passia ympärille pikaisesti. Junarata on myös joidenkin satojen metrien päässä haukusta ja tuottaa myös ongelmia haukun kuulumisen suhteen. Hirvet käyvät taas rauhattomiksi ja karkaavat motista. Onneksi paikallistamme ne nopeasti ja haukku kiinteytyy uudestaan. Nyt koittaa tilaisuus ja toivoa että Viivi jää kaadolle kun vasaan lupa riittää mutta ei enää sen jälkeen aikuiseen. Passit on ympärillä ja tuomarit kuuntelee sivummalla kun 2 miestä lähtee haukulle. Lehmä kaahii koiraa koko ajan ja peittelee vasaa. Maltti piti miehillä ja heti tilaisuuden tullen kiväärit puhuvat. Heti perään merkkilaakit. Vasa nurin. Samassa puhelin soi ja ilmoitus. Viivi jäi kaadolle ja on kytketty. Koe on päättynyt. Vajaa erä. Vasa nurin. Mutta Viivin turvallisuus on kaikki kaikessa joten tuloksella ei ollut väliä. Päivä tosiaan oli ikimuistoinen ja tapahtuma rikas. Viivikin sai liikuntaa kun linnuntietä irtilaskupaikasta kaadolle kertyi n.15km.

Erittäin suuret kiitokset Tuijalle koiranohjaamisesta, tuomareille, maasto-opas Pekalle ja tietysti Ms. Kymikunnan hirvimiehille.

Ensi vuonna samaan kokeeseen uudestaan. Toivotaan hiukan
rauhallisempaa päivää.

T. Jan ja Viivi

6.12-08 koe-hirvi

Kaatajat, tuomariryhmä, ohjaaja ja Viivi hirven kimpussa.